Musta tuntuu, että oon tänä keväänä itkenyt ja nauranut enemmän kuin koskaan. Puhdistautunut oikein syvältä sisimmästäni, antanut kaiken tulla ulos. Ja ihmetellyt itsekin sitä itkun määrää mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Mutta sen jälkeen on tullut tilaa, en mieti enää samoja asioita tai tunne sitä samaa tunnetta jonka vuoksi olen itkenyt. Jotain minusta on tullut siis ulos ja tehnyt tilaa muille tunteille. Kirjoitin tän tekstin itselleni, mutta julkaisen tämän sen vuoksi miksi aikoinaan aloitin oman kasvuni: jos minulla on mahdollisuus valita, elänkö onnellisena vai katkerana, valitsen onnellisuuden. Olen myös huomannut, mikä voima on anteeksiannolla, jota ilman en voi olla aidosti kiitollinen. On mahdollista olla aidosti kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat sinun mielestä kohdelleet sinua väärin.
Mun elämäni suuri seikkailu alkoi 10 vuotta sitten sun kanssa. Kiitos, että ajattelit mun olevan maailman kaunein ja viisain nainen. Autoit mua näkemään itseni paremmin, ja sen mitä hienoa mussa on. Sinun silmin näytin monesti kauniimmalta kuin omin silmin. Rakensin itseni tälläiseksi myös sun vierellä ja aloin kuorimaan lopulta omia kerroksiani, jotta tulisin sellaiseksi kun synnyin. Puhtaaksi sieluksi, joka tuli tänne iloitsemaan ja rakastamaan. Itseäni, sinua, läheisiäni, sisaruksiani, vanhempiani, kaikkia maailman lapsia, luontoa.
Jos en aina muistanut sanoa tai näyttää kuinka paljon sinua ihailin, niin sanon sen nyt. Olet mieletön tyyppi, kallio, joka pitää. Luotin sinuun kaikessa ja tiesin, että osaat mitä tahansa. Saavutat sen minkä ikinä haluat, päättäväisyydellä, sitoutuneisuudella ja työllä, mutta myös sun vahvan luonteen vuoksi. Sun vahvuutta on myös kiltteys, jos minä tai joku sun läheltä tarvi apua, niin autoit aina parhaan kykysi mukaan. Sulla on kyky myös tunnistaa ja pitää omat rajat, kun väsytti sanoit ei, vaikka tiedän, että se ei ole ollut aina helppoa. Sun vahvuuksiin kuuluu myös älykkyys, kyky ajatella asioita aivan uusista näkökulmista ja täydelllinen omistautuminen siihen mitä ikinä teet. Sä olet lämmin ja huumorintajuinen, aina kun satuin korottamaan ääntä, niin sait taidokkaasti mut nauramaan sulle ja itselleni joka kerta. Sun ansiosta mun ajatusmaailmassa kaikki on mahdollista. Ei ollu yksi tai kaksi kertaa kun me ei jotain osattu, mutta tehtiin silti. Oli kyseessä sitten remontointi tai uuteen maahan muuttaminen, sä kuljit mun rinnalla toteuttamassa sen kaiken.
Se ei kuitenkaan ollut suurinta mitä sain tai opin sinulta tai mitä annat muille, vaan kuka olet. Se viisaus ja rohkeus olla juuri se kuka olet on harvinaista, enkä koskaan lakkaa ihastelemasta sitä. Välillä jopa ihmettelin, että miten uskallat olla juuri se kuka olet, etkä vedä samanlaista kuorta päälle mikä mun piti nakata naamalle vieraiden ihmisten kanssa. Hämmästelin sivusta sun kykyä uskaltaa sanoa asiat suoraan, mielistelemättä. Sä et pelännyt muiden mielipiteitä, vaan näytit että omalla itsellään pärjää parhaiten. Yllätit myös meidän keskusteluissa yhtäkkiä sanomalla jotain, mitä en ikinä osaisi ajatella itse, jolloin jäin sanattomaksi ihmettelemään sun ajatuksia. Annoit eri näkökulmia mun pohdintoihin ja niitä pohdintojahan riitti. Tiiäthän, että ei sellaisia ihmisiä vaan ole kun sinä olet? Oot ainutlaatuinen ja omalaatuinen tyyppi ja vitsi kuinka hienoa oli kulkea juuri sun rinnalla tätä matkaa näin pitkästi. Kuinka ihanaa oli katsoa sua silmiin kyynelissä ja todeta, että juuri niissä hetkissä oli se kaikki mistä unelmoin. Se oli se meidän välinen yhteys, jota on sanoilla edes vaikea selittää. Niihin hetkiin liittyy mun elämäni suurimmat onnen tunteet.
Mulle sanotaan, että elän omannäköistä elämää, mutta sinähän sen minulle opetit. Annoit mulle niin ison opetuksen itsestäni ja siitä mihin kykenen rakkaudessa, enkä olisi koskaan pystynyt tähän yksin. Sie mahdollistit mun kasvun, eikä mun kasvu aina tapahtunut positiivisesti vaan välillä on sattunut tosi kipeää. Ja se ei ollut sun vika, koska luulin että voin kasvaa ainoastaan kärsimyksen kautta. Ja voi kuinka halusin kasvaa ihmisenä. Sun lähellä oli hyvä olla ja kasvaa, enkä koskaan unohda niitä tuntikausien keskusteluja tai yhteisiä automatkoja kun puhuttiin vaan kaikesta. En unohda sun silmiä ja sitä katsetta mikä meillä oli loppuun asti. Sillä katseella ja sillä hymyllä hyvästelen meidät nyt. Kiitos kun olit siinä silloin, kiitos siitä kuka olet nyt. <3