Positiivisena luonteeni luulin pitkään, että kaikkien vaikeuksista selviytymisen avain on etsiä tapahtuneesta hyvät puolet. Etsiä hyvää kaikesta, keskittyä hyvään, iloita kaikesta siitä hyvästä mitä elämässä on tällä hetkellä. Ajattelin, että vaikeudet ei tunnu niin pahalta, kun keskittyy pelkästään siihen hyvään. Keskusteluissa ohjasin suunnan usein positiiviseen ajatteluun ja näin kielsin omien negatiivisten tunteiden ohella myös ystävieni tunteet. Mun pakkopositiivisuuteen ja hymynaamioon tuli stoppi, kun väsyin. Olin tottunut olemaan tukipilari ystävilleni ja tunsin, että kun olisin tarvinnut ystäviäni, he eivät antaneet samaa tukea takaisin. Mutta miten he olisivat osanneet, sillä niin hyvin olin oman roolini vetänyt, ettei kukaan tajunnut mun olevan väsynyt. Tai joillakin ei välttämättä ollut keinoja kohdata mun negatiivisia tunteita. (Jos ei itse pysty kohtaamaan omia negatiivisia tunteitaan, ei niitä pysty vastaanottamaan keltään muultakaan, ei edes ystävältä). Väsymykseni ja uupumukseni herätti minut siihen, että jos en itse myönnä tai sano itselleni tai kellekkään muulle olevani väsynyt, ei kukaan voikaan seisoa rinnalla myrskyssä, sillä he eivät tiedä myrskyn olemassa oloa. He näkevät edessään vahvan ja kestävän tyypin, joka hymyilee ehkä hieman väsyneillä silmillä. Näitä tyyppejä on meidän lähellä paljon. Suorittajat, tunteiden tukahduttajat, herkät…sinunkin lähelläsi.
On totta, että kiitollisuus on avain iloon ja onneen. Kiitollinen mieli on jo täyttynyt, sitä ei ohjaa egon haluama materia tai asiat. Kiitollinen mieli iloitsee aidosti kaikesta mitä jo on. Mutta kuinka paljon hallaa on itselleen tehnyt kieltämällä negatiiviset tunteet! Kieltämällä tunteita, jotka ovat sitten olleet kehossa varastoituneena, koska olen positiivisella asenteellani ne sinne puskenut ihan itse. Käytännössä olen kieltänyt itseäni tuntemasta negatiivisia tunteita, koska olen ajatellut ne haitaksi ja itseäni hidastavaksi.
Negatiiviset tunteet kertovat muiden tunteiden ohella meille suuntaa, omia rajoja ja auttaa päätöksenteossa. Jos kiellän ne, kiellän itseltäni myös mahdollisuuden muutokseen sekä iloon. Pidän kiinni entistä tiukemmin minulle huonoista elämäntilanteista, sillä en esimerkiksi halua tuntea muutoksen tuomaa pelkoa lainkaan. ”Sitä saat mitä olet” kertoo siitä, että vaikka kuinka hokisin päivittäin kymmeniä kertoja kuinka ihana olen ja mitä seuraavaksi haluan, vedän kuitenkin puoleeni sitä mitä heijastan sisältä päin. Jos sisälläni on uskomus ”en riitä” todistan kaikille iloisella naamalla, että minähän muuten riitän, katsokaapa vaikka.
Affirmaatio eli tietoisesti asioiden toistaminen itselleen voi joissain määrin auttaa unelmien toteutumisessa, mutta syvä putsaus ja paskasta kerralla irtipäästäminen on paljon tehokkaampaa. Usein emme usko kerta heitolla tunnettamme, joka kertoo että tämä ei tunnu hyvältä tai tälläistä en halua, vaan pitkitämme päätöksiä, painamme tunteet pois. Ja tällöin intensiteetti kasvaa, kyseinen tilanne alkaa ärsyttämään vielä enemmän aina siihen pisteeseen, ettemme voi enää juosta tunnettamme pakoon. Tukala tilanne ajaa muutokseen, mutta pääsee helpommalla, jos kuuntelee tunteitaan päivittäin. Silloin osaa toimia ja tehdä pieniä tarvittavia muutoksia. Aina ei tarvi saada universumin halosta päähän tajutakseen asioita. Yltiöpositiivinen ihminen tai tyyppi joka painaa negatiiviset tunteet alas, kasvattaa sisäistä painolastiaan ja esittää jotain muuta mitä oikeasti tuntee sisimmässään. Ahdistus voi kasvaa korostuu erityisesti yksinollessa, jossa tunteet alkaa puskemaan pintaan. On ymmärrettävää, että ihminen keksii tekemistä ja kiirettä, jotta ei joudu tuntemaan huonolta tuntuvia tunteita. Ja kerroin kasvaa, jos tunteita ei päästä pihalle. Ja jos tunteita pitelee vuosia tai vuosikymmeniä sisällä, voi säikähtää millaisia reaktioita saa aikaan, kun vihdoin uskaltaa tuntea ja päästää tunteet ulos kehosta. Jos ihminen sallii itselleen tunteet, voi ne mennä hetkeksi ”yli”, tulee vihan purkauksia, saattaa itkettää monta päivää putkeen tai ärsyttää niin ettei edes ymmärrä mikä ärsyttää. Anna tunteen tulla ulos, sillä puhdistut, voimistut ja teet tilaa muille tunteille, joita ehkä haluat mielummin tuntea.
Meille opetetaan, että tunteista ei puhuta ja ikävät asiat pidetään perheen ja kodin sisällä. Se mikä kotona itkettää, vedetään huumoriksi ystävien kanssa. Oikeasti tekisi mieli sanoa, että nyt tuntuu tosi pahalta. Huumori on myäs aivan valtava voimavara, nauru ja ilo ovat elämän avaimia onneen, JOS ne ovat aidosti sydämestä tulleita tunteita. Ne eivät toimi puhdistavana, jos niillä yrittää peittää tai unohtaa muut tunteet. Se, joka aidosti pystyy olemaan 100 % oma itsensä ja rakastamaan itseään sellaisena kun on, pystyy myöntämään heikot hetket, jotta voi iloita kaikista hyvistä hetkistä aidosti sydämellään. Kun uskaltaa olla haavoittuvainen ja heittäytyä tuntemaan ja myöntämään tunteensa, saa ihmissuhteissa mahdollisuuden aitoon ja syvään yhteyteen. Rohkeus tuntea ja kertoa tunteistaan keventää olon heti ja auttaa myös elämän aallokoissa, kun vierellä on ihmisiä, joihin todella voit luottaa vaikka et aina jaksakaan hymyillä tai olla positiivinen.
Kun pystyy aidosti olemaan oma itsensä, juuri hyvä sellaisena kun on, saa toisilta ihmisiltä saman takaisin ja yhteys muihin syvenee ja sen luominen helpottuu. Tunnen tämän niin, että joidenkin ihmisten kanssa puhutaan small talkia, koska ei uskalleta mennä syvemmälle, ei tunneta toista tai ei ole tarvetta luoda yhteyttä ja luottamusta. Koen, että mitä enemmän uskaltaa olla auki, aloittaa ja kertoa aidosti tunteista ja tapahtumista, voi luoda syviäkin ystävyyssuhteita myös vanhemmalla iällä. Yhteys toiseen on se ydin, joka sitoo ja kannattelee huonoinakin hetkinä. Olemalla juuri sinä, saat nopeasti vastauksen siihen, onko toisella paikka sinun elämässä. Ei kaikista tarvitse tulla sydänystäviä, mutta olemalla avoin on mahdollista niitä saada. Uskoisin, että sydänystäviä ei voi olla liikaa, sillä ne ovat tyyppejä jotka ovat rinnalla hyvinä sekä huonoina hetkinä. He ovat siinä rinnalla, hiljaa, kuuntelevat joskus pelkkää itkua ja joskus tunteenpurkauksia.
Pakkopositiivisuus ei myöskään poista tapahtuneita asioita, ei mielestä eikä kehosta. Siksi ainut tie päästää irti negatiivisesta tunteista on oikeasta todella tuntea. Tunnistaa tunne, nimetä se itselleen ja tunnustella missä kohtaa kehoa tunne tuntuu (esim. pää, sydän, rinta, vatsa) jos uskallat tuntea, et varastoi mitään sisällesi ja vapaudut tunnetaakasta tai siitä mikä juuri nyt sisälläsi asustelee. Tunteminen on tunnetaitojen lisäksi kiinni myös rohkeudesta. Ajattelen todella itkemisen rohkeudeksi olla juuri sitä mitä on sillä hetkellä ja ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat näyttää tunteensa. Siinä on kyse myös äärimmäisestä luottamuksenosoituksesta. Kiitollinen juuri teille ystäville siellä, että saan olla sitä mitä olen <3