”Vau miten upeeta, että olet uskaltanut toteuttaa sun unelman!” Tätä lausetta olen kuullut viimeiset puoli vuotta. Miksi silti oma olo on kuin häviäjällä? Oma mieli on kertonut viimeisien kuukausien aikana tälläisiä haukkumisia: Olen huono, olen paska, koska en tiedä selkeästi mitä haluan seuraavaksi tehdä elämässäni. Olen köyhä. Olen laiska. Olen epäonnistuja. Tälläistä tekstiä olen kuullut itselleni puhuvan. Ja se on hirveää. Haluan kuitenkin rehellisesti kirjoittaa juuri siitä mikä elämässäni on ajankohtaista, niillä tunteilla ja ajatuksilla, joita käyn läpi juuri nyt. Tiedän, etten todella ole ainoa tälläisen itsekritiikin piiskama henkilö.
Ensinnäkin toivon, että myös sinä kiinnität huomiota siihen, miten puhut itsellesi päivittäin. ”Menipä toi työjuttu hyvin” tai ”menipä toi työjuttu paskasti” on myös puhumista itselleen, ne ajatukset on puhetta sulle itsellesi. Mistä sitten johtuu, etten ole liiemmin myötätuntoa nähnyt tai kuullut itseltäni hetkeen? Olen kuitenkin tiennyt, että myös negatiivisia tunteita tulee ja ne kuuluu ihmisyyteen. Osaan jo käsitellä niitä mutta entä kuinka käsitellä pitkään jatkuva ”plaah”-tunne elämässä?
Olen kysynyt itseltäni: Mikä minua huolestuttaa tai stressaa eniten? Mistä unelmoin? Mikä sytyttää minut? Mikä innostaa minua? Milloin löydän jälleen niiden asioiden pariin? Mitä ne nyt ovat kun olen saavuttanut jo osaksi unelmani? En tiedä. Se on kaikista turhauttavinta, kun ei tiedä noihin kysymyksiin vastausta ja odottaa valaistumista näiden asioiden suhteen monta kuukautta. Ulkopuolisin silmin olen tehnyt ja saanut hirmuisesti aikaan ja omasta mielestä junnannut paikoillaan jo kuukausia.
Lisäksi olen huomannut mielenkiintoisen tunteen liittyen turhautumiseen. Syyllisyys, joka iskee siitä että tuon paikalle huonoa energiaa. Minusta aistii, jos en ole voimissani tai innoissani, ja en halua tuoda mukanani negatiiviseksi mieltämääni energiaa kenellekään. Uskomatonta, sillä esimerkiksi ystävät osaavat sanoa juuri kannustavia sanoja, auttavat löytämään umpikujan näköisesti paikasta uusia ratkaisuja ja vaihtoehtoja. Olen edelleen huono ottamaan apua vastaan, sillä en halua vaivata ketään ongelmillani.
Kaiken sen työn jälkeen, jota olen tehnyt itseni kanssa, huomaan välillä edelleen kamppailevani äärimmäisen inhimillisten ja yleisten uskomusten äärellä, jotka jälleen johdattelevat minua löytämään sen mitä en ole vielä tiedostanut itsestäni. Koska uskon vahvasti, että tilanteilla on joku tarkoitus elämässä, niin uskon, että tämä pitkään jatkunut tietämättömyys ja turhautuneisuus ovat myöskin välttämättömiä. Ja kun tuntuu, että mitään ei tapahdu, tai elämä on paskaa, niin todellisuudessa olenkin muutoksen kourissa. Olen jättänyt taakseni vanhan ja aloittamassa uuden jakson, josta en vielä tiedä hölkäsenpöläystä. Se kuuluu jutun juoneen. Luottamusta elämään testataan jälleen, uskonko, että hyvä tulee vielä ja saan kaiken mitä uskon ansaitsevani? Mitä ajattelen elämästä nyt kun aurinko ei paistakaan täydellä teholla? Ajattelen, että ymmärrän tämän tarkoituksen myöhemmin. Jostain syystä luottamusta itseeni ja elämään testataan juuri nyt ja minä hyväksyn sen.
Halusin kirjoittaa sinulle, joka tunnet, että elämäsi junnaa paikoillaan, tunnet olevasi turha, elämä tuntuu tasaisen tappavalta ja tiedät pystyväsi parempaan tunneskaalaan kuin harmaaseen. Älä huoli, harmaalla jaksolla on suuri merkitys, jotta me pysähdytään, levätään, käännetään katsetta sisällemme ja suunnataan lähemmäs meille ja sydämellemme oikeaa polkua. Jotkut syntyvät uudelleen ja puhkeavat kukkaan tälläisen jakson jälkeen. Osa löytää polun pään, joka alkaa johdattelemaan kohti elämäntehtävää. Osa alkaa vetämään puoleensa rakkautta. Osa vetää rajat, miten jatkossa itseään kohtelee ja antaa muiden kohdella. Uskon, että se harmaalta näyttävä lyhyt tai pitempi jakso kuuluu jokaisen elämään jossain kohtaa ja sillä on tärkeä tehtävä. Se osoittaa sulle ne kohdat, jotka vaativat muutosta. Ja sitä muutosta on luvassa!
Jotta vetäisin puoleeni runsautta, yritän muistaa joka päivä jonkin kiitollisuuden aiheen. Tänään olen kiitollinen rakkaudesta, ilosta ja naurusta, jota saan kokea parisuhteessani. Olen kiitollinen kultaisestanoutajastani, jonka turkki tuntuu naamalla lempeältä ja taivaallisen pehmeältä. Olen kiitollinen teehetkestä ystäväni kanssa, joka jaksaa minua hyvänä ja huonona päivänä.
Toivon lukevani näistä fiiliksistä joskus hymyssä suin, ja ajatuksissani ”voi nainen kun olisit vain tiennyt mitä kaikkea oli vielä edessä ja tulossa”. Ja uskon, että se hetki tulee hyvinkin pian. Kiitos, että olette sanoneet ääneen sen mitä itse välillä itsestäni usko. Olen todella rohkea nainen.