Kolme kuukautta on hujahtanut vauhdilla. Selkeästi yksi koko synnyksen ja sen jälkeisen ajan tärkeimmistä oppiläksyistä oli kontrollista irtipäästäminen. Vaikka tekisin kaikkeni, valmistautuisin, ottaisin huomioon riskitekijät, valitsisin kaikista ”turvallisimmat” vaihtoehdot ja suunnittelisin tapahtumat päässäni toiveiksi, en silti lopulta voi päättää, hallita ja kontrolloida kaikkea. Synnytys oli tästä loistava esimerkki, kuten myös sen jälkeinen aika. En ollut edes ymmärtänyt kuinka yritin pitää kontrollia monestakin asiasta. Ajattelin olevani todella rento heittäytyjä, seesteinen ja tyyni tyyppi. Mutta todellisuudessa kontrolli on sisäänajettu meihin, luultavasti selviytymisen vuoksi. On kuitenkin vapauttavaa ajatella, että voin tehdä parhaani, mutta lopulta asiat menevät niin kuin menevät ja tapahtuvat minun parhaaksi. Synnytyksessä synnyin tavallaan myös itse uudestaan, uudistuin. Kirjoituksen kuva on Fenix-lintu, haluan muistuttaa itseäni, että minun vahvuus on uudistuminen, kyky mennä eteenpäin, pohtia, syntyä uudelleen. Menen aina kohti valoa.
Imetyksen suhteen olin suunnitellut täysimetystä rennolla mielellä, en halunnut ottaa siitä paineita. Täysimetin vauvaa 2 viikkoa, hoidettiin lypsämällä bilirubiinikin kuntoon, kunnes sain kotona isomman jälkiverenvuodon (viittasi kohtutulehdukseen) ja jouduttiin ottamaan käyttöön korvikkeet. Sairaalajakson aikana ja sen jälkeen annettiin öisin pelkkää korviketta. Pikkuhiljaa vähensin korviketta puolesta litrasta puoleen desiin. Ensin kirjasin määrät millilitroittain ylös ja stressasin korvikkeen antoa. Lopulta luovuin tästäkin kontrolloimisesta ja korvikemäärä tipahti kuin itsestään. Nyt ollaan oltu pari päivää täysimetyksellä, ja nautin niin paljon imettämisestä.
Imetyksestä muita huomioita:
- Vaatii aikaa ja sitoutumista. Pullon kanssa ollaan paikoillaan viisi minuuttia, kun taas rinnalla saatetaan olla parikin tuntia, huhheijaa!
- Tästä johtuen vauva on myös paljon enemmän iholla imetyksessä kuin pulloruokinnassa. Ajattelen, että se on hyvä juttu.
- ”Rintamaito ei riittänyt” on varmaan yleisin syy korvikkeelle ja tiedän miltä se tuntuu. Me pystyttiin siirtymään täysimetykseen 3 kk kohdalla, ja uskon, että maito rinnoissa lisääntyy tai vähenee käytön mukaan. Itse tarjosin joka kerta ensin rintaa sinnikkäästi noin 8-12 kertaa päivässä 3 kk ajan ja sen jälkeen annoin maitoa pullosta ihan sen määrän mitä vauva vaati ja niin se vain maito lisääntyi myös esimerkiksi iltoihin, jolloin alkuun rinnat tuntuivat olevan tyhjät.
- Tyhjiltäkin tuntuvista rinnoista voi tulla maitoa.
- Kaikki eivät heru pumpulle tai muuten riitä maitoa pumppaamiseen, tämäkin on ok.
- Rintojen koolla ei ole väliä imetyksen onnistumiselle.
- Imetys on maailman luonnollisin asia, mutta ei aina tunnu siltä.
- Vaikka se on vaativaa ajallisesti, palkitsee tiukoissa kohdissa kun vauvalla on yhtäkkiä nälkä ja olet keskellä ei mitään tai vaikka kauppakeskuksessa ja voit ruokkia vauvan missä vain.
- Yösyöttö: kun mies on töissä, hän nukkuu eri huoneessa korvatulpat korvissa ja minä olen päävastuussa vauvasta nuo päivät. Vapaalla vastuu jaetaan. Koska imetän, hoidan myös yösyötöt. On ihanaa, kun ei tarvi nousta enää lämmittämään maitoa. Jos imetyksen määrää haluaa lisätä, yösyötöt on minusta helpoin tapa siihen. Maitoa tulee öisin enemmän, vauva tyytyy vähempään määrään.
- Ulkoilu: meillä vauva nukkuu parhaiten ulkona, jolloin maito kerkeää nousta. Sisällä ollessa hän on rinnalla joka tunti tai vähintään joka toinen tunti. Olo on aika kuiviin imetty.
- Imetysohjaus: oikea imuote on tärkeä. Vaikka meidän vauvalla ei ole paras mahdollinen imuote, hän kuitenkin kasvaa eli saa maitoa tarpeeksi. Joudun välilllä avittamaan käsin lypsämällä hänelle lisää jos maito ei tule tarpeeksi reippaasti nälkäisenä ollessaan. Ostin imetysohjaajan kotikäynnin kun vauva oli parin viikon ikäinen, joka tsekkasi mun kanssa tärkeimpiä asioita läpi. Sain varmuutta, että hyvin meillä menee.
- Minua helpotti kuulla, että ystävä oli siirtynyt täysimetykseen 2 kk kohdalla, koska yleinen luulo on, että jos se ei onnistu ekan kuukauden aikana, se ei onnistu ollenkaan. Kirjoitan siksi nämä ylös, ehkäpä tämä rohkaisee jotakuta toistakin asiassa.
Rytmistä: Vauvalla ei ole vielä mitään rytmiä ja sekin on täysin ok. Joskus nukahtaa kympiltä, joskus puoliltaöin. Herää 3-4 tunnin välein, aamuyöstä tiheämpään rinnalle. Nukkuu vieressä, siirryn itse lähemmäs imettämään ja käännän toisen rinnan samassa asennossa, jolloin ei tarvitse liikuttaa vauvaa lainkaan. Päivisin saattaa nukkua kahdet tai kolmet pitkät päikkärit jopa neljä tuntia, tai saattaa olla nukkumatta. Erikoisia tyyppejä nuo vauvat. En tässäkään asiassa pakota mitään, koska jaksan itse hyvin, mitä nyt näitä arjen töppäilyjä sattuu. Kun ei voi suunnitella oikein mitään, niin sitten käännän asian positiiviseksi; ainakin elän hetkessä ja haluan heittäytyä siihen. Tämä elämänvaihe ja nämä hetket ei kestä ikuisesti, ne ovat ohi niin nopeasti, että moni asia saa olla juuri niin kuin ne nyt on.
Vauva tuntuu tutulta ja luontevalta osalta arkea. Silti muistan hyvin elävästi elämäni ennen häntä. On kohtia, joissa voin sanoa nauttineeni elämästä enemmän ennen lasta ja tiesin ne etukäteen: on aikaa parisuhteen läheisyydelle milloin vain, illat olivat ennen omaa laatuaikaa, kun nyt olen kiinni lapsessa. Harrastuksia ja matkoja pitää suunnitella, ennen pystyin vain lähtemään ilman kummempia suunnitteluja. Sellaista se on se vastuuseen kasvaminen. Nämä asiat ei tietenkään poista sitä faktaa, että hän on maailman suloisin söpöläinen, jota rakastan paljon. Mutta on myös vapauttavaa sanoa, että äitiys ei ole ikinä ollut minulle tavoite numero 1 ja nyt kun olen äiti, teen tietysti parhaani oppiakseni hänen kanssa elämistä. Hän on minulle numero 1, ja siltikin tahdon myös panostaa esimerkiksi parisuhteeseen, jonka ajattelen olevan lapsen koti.
Päivät ja viikot kuluu hujauksessa, kun on niin paljon kivaa tekemistä. Ollaan reissattu myös paljon Rovaniemelle isovanhempien luo ja ystäviä moikkaamaan. Ulkoiltu ja syöty hyvin. Olen palannut pikkuhiljaa myös treenien pariin, tosin intensiteetti on vielä aika matala. Ollaan myös haaveiltu uudesta kodista ja pidemmästä ulkomaapätkästä syksylle. Toisaalta olen tosi tyytyväinen elämään just nyt. Tajuan tämän tilanteen ainutlaatuisuuden, kun ei ole paineita töistä ja saan olla kotona rauhassa. Tää on toistaiseksi maailman helpoin, luontevin ja ihanin työ olla äiti ja hoitaa lasta, olen kiitollinen, että saan kokea tämän. Vielä viisi vuotta sitten en olisi ollut valmis näin rauhalliseen menoon, mun piti saada kokea kaikki se mitä koin työelämässä ja ehkä siksi myös osaan nauttia tästä hetkestä niin paljon.
Sellaista kuuluu nyt. Tasaista arkea, jossa on hyvä olla. Tähän vaikuttaa paljon myös se, että en katso uutisia ja olen mykistänyt kaikki sellaiset someseurattavat, jotka nostaa jatkuvasti maailman tilannetta esiin. Siedän pieniä paloja niistä silloin kuin itselle sopii ja on energiaa, mutta en niin, että olen jatkuvassa informaatiotulvassa. Kauppaan mennessä lööpitkin lähinnä huvittaa, ai tälläistä tänään. Se on ollut varmaan yksi isoimpia rakkaudentekoja itselle.
Toivottavasti sun vuosi on alkanut hyvin! Ihanaa tätä hetkeä sulle ja kiva kun luit <3