Eräs läheinen ihminen on vaikuttanut minuun viime aikoina voimakkaasti. Mitä tahansa omasta mielestäni suurta, kuohahduttavaa tai negatiivista asiaa hänelle kerron, hän ei juuri reagoi näihin. Vastaus on: jokainen tekee parhaaksi katsomallaan tavalla tai jokaisella on oma elämä. Joskus jopa: voisitko miettiä, miksi tämä asia herättää sinussa näin voimakkaan reaktion? Olen huomannut tästä parikin asiaa. Olen janonnut reaktiota, joka vahvistaisi omaa sen hetkistä tunnetta, paheksuntaa, kauhistelua, voivottelua mitä tahansa. Olen ollut tunteideni ohjaama. Tämä juoruilu joka ei ole saanut vastakaikua, on jopa alkanut hävettää minua. Lisäksi, hän ei yritä ratkaista ongelmaani. Siksi nykyisin mietin, miten asian sanon. Saman asian voi todeta neutraalisti keskustellen, ehkä samalla jotain itse oppien. Olen huomannut, että en ole ainoa, johon tämä sama henkilö on vaikuttanut, myös toisen läheisen puhetyyli on vaihtunut rauhallisemmaksi, lempeäksi, hyväksyväksi. Ja nyt myös minun. Se, että tulen kuulluksi, ei vaadi samaistumista minun tunteeseen. Se voi olla neutraali suhtautuminen minun asiaan, aitoa läsnäoloa tilanteessa ja joskus haastamista mietiskellä asiaa vielä syvemmältä. Tämä oli kuitenkin hyvä konkreettinen esimerkki siitä, että kaikki se sisäinen työ mitä teet itsesi kanssa, vaikuttaa myös ympärillesi. Janosin kuulluksi tulemista isolla reaktiolla ja mitä sain? Lempeää kyseenalaistamista…
Oikeastaan siis aktiivinen kuuntelu ei vaadi sitä, että lähtisi toisen tunteeseen mitenkään mukaan, kuten ei myöskään ratkaisuehdotuksia. Kuunteleminen on taito. Sitä voi harjoitella, kuten mitä tahansa muutakin taitoa. Kuuntelulla sanotaan olevan eri tasoja, tunnistatko näistä itsesi, kumppanisi tai vaikkapa perheenjäsenesi?
0-taso: ei kuuntele lainkaan, kävelee pois tai näyttää kuuntelevan, mutta ajatukset muualla, selaa vaikka puhelinta samaan aikaan.
1.taso: kuuntelee keskeyttääkseen, saattaa keskeyttää sinut kesken lauseen päästäkseen itse ääneen.
2.taso: kuuntelee odottaessaan omaa vuoroaan, kertoakseen oman kokemuksensa ja mielipiteet, pysyy juuri ja juuri sen aikaa hiljaa kun sinä puhut oman lauseesi loppuun.
3.taso: kuuntelee jatkaakseen, ”joo just noin ja sitten vielä näin ja näin”. Ihminen kiinni omassa näkökannassaan. Antaa parannusehdotuksia omista kokemuksista käsin.
4.taso: kuuntele ymmärtääksesi, ihminen voi toistaa mitä sanoit ja esittää tarkentavia kysymyksiä, merkityksen etsiminen, ei välttämättä vielä rentoa kuuntelua.
5.taso (aktiivinen kuuntelu) kuuntelee oppiakseen, tiivistää toisen sanomaa, esittää tarkentavia kysymyksiä. Kuunteleminen koko keholla. Antaa tilaa ja aikaa sekä toiselle, että itselleen.
Vaikka itse tiedostan aktiviisen kuuntelun taidon, en silti aina osaa sitä. Usein jos vastapuoli itse on 2.tasolla, tulee tunne, että jos en äkkiä sano sanottavaani, en saa sanottua sitä ollenkaan. Oma kommunikointi ”särkyy” tälläisen ihmisen seurassa, en saa sanottua asioita kuten haluaisin, koska tulee kiire…ajatukset eivät pysy kasassa ja poikkoilen aiheesta toiseen.
Nykyisin koitan pitää mielessä ”kuuntele keholla” tarkoittaen koko kehoa ja sen tuntemuksia. Tunnustelen miltä eri kehon osissa tuntuu kun kuuntelen, olen täysin läsnä. Se on ihanaa! Ja ehkä tästä tulee kuulijalle myös tunne, että hän tulee 100 % kuulluksi, koska olen läsnä hänelle.
Sama kuuntelemisen taito pätee myös parisuhteessa. Mietiskele, millä tasolla itse olet suhteessasi ja millä tasolla toinen on? Jos haluat muuttaa toista, kehitä ensin itseäsi aktiiviseksi kuuntelijaksi. Tämä taito on toinen merkittävin taito ihmissuhteissa itseilmaisun lisäksi. Tiedostan, että kommunikaation suhteen minun haasteeni on parisuhteessa ehdottomasti kuuntelun taito, kun toisella tulee jokin tunne.
Me kaikki kaipaamme kuulluksi tulemista ja siksi haluan harjoitella kuuntelua erilaisissa tilanteissa päivittäin. Toiselle voi myös kertoa toiveestaan kuulluksi tulemisesta: ”Toivoisin, että vain kuuntelisit mitä sanon, en toivo ratkaisuehdotuksia, vaan ymmärrystä”. Toki voit vinkata hänelle kuuntelemisen tasoista, mutta tehokkaampi tapa on itse toimia esimerkkinä. Vaivun itse 1.tasolle erityisesti jos koen, että minua syyllistetään. Minun on ”katkaistava” se tunne heti, ja harjoittelenkin juuri nyt kuulemaan toista, oli hänen tunne mikä tahansa. Parisuhde ei voi kehittyä, jos jumitetaan samoissa kommunikaation haasteissa pitkään. Jokaisen parisuhteessa on haasteita ja auttaa, kun oppii puhumaan niistä. Puhumisessa taas auttaa, että tiedostaa omat haasteet, oli ne sitten kuunteluun tai itseilmaisuun liittyviä.
Ystävyyssuhteiden kuuntelun haasteista tulee mieleen yksipuolinen kuuntelu, joka johtaa toisen kuormittumiseen. Tämä ei ole kovin kestävää ystävyyden kannalta. Ei kukaan jaksa loputtomiin kuunnella toisen murheita ja huolia. On rohkeutta pyytää kuulluksi tulemista, jos kokee olevansa aina kuuntelijan roolissa. Se on vaihtoehto, ennen kuin tuntuu, että ystävyyssuhde on tullut tiensä päähän. Olen kokenut olevani kuuntelijan roolissa, josta olenkin oppinut toisissa ystävyyssuhteissa paremmaksi kuuntelijaksi tajuttuani olevani usein äänessä. Harhauttavaa on, että toiset ihmiset tuntuvat nauttivan muiden ongelmista niin paljon, ettei heitä haittaa puhua niistä. Tälläisten ystävien kanssa kannattaa kaivella, kysyä kuulumisia pidemmälle, sillä heidänkin kannattaa välillä avautua ja osoittaa luottamustaan kertomalla omista kuulumisistaan ja tuntemuksistaan.
Jos haluat tulla kuulluksi, opettele ensin itse kuuntelemaan. Sen jälkeen esite toiveet rohkeasti ihmissuhteissasi.