Eron jälkeinen tunteiden skaala on kyllä melkoinen. Riippuen eron syistä ja tavoista, ihminen voi kokea vihaa, surua, helpotusta, onnea, turhautumista, epävarmuutta, katkeruutta ja melkein mitä tahansa muuta tunnetta. Voi helposti syyttää erosta toista osapuolta, kuinka huonosti hän hoiti suhdetta tai kuinka huonosti hän päätti suhteen. On tosi vaikeaa ja vaativaa katsoa peiliin ja myöntää, että itseasiassa suhteessa olikin kaksi henkilöä, joista toinen olin minä, oppimatkalla itsekin.
Erityisten ihmisuhteiden, niiden jotka herättävät meissä vahvoja tunteita, on tarkoitus opettaa tämän elämän kannalta meille merkityksellisiä asioita. Joskus ne liittyvät omaan arvoon, rajoihin, kommunikaatioon, tunteisiin tai tarpeisiin. On myös valinta olla oppimatta ja jatkaa elämää löytäen edestään jälleen samat teemat, sillä niitä meille tuodaan niin kauan kunnes oppi on varmasti mennyt perille. Jos olen tullut tänne oppimaan omasta arvosta asioita, kohtaan usein vastakohtia: tilanteita, jossa arvoani kyseenalaistetaan joko ihmissuhteissa, työssä tai muissa elämäntilanteissa. Siksi ajattelen, että vaikeiden tilanteiden oppi on aina positiivinen. Se pitää vain osata kaivaa esille yksin tai yhdessä jonkun kanssa.
Syyttäessä toista ihminen pakenee omaa syyllisyydentunnettaan. Sitä minäkin tein pitkään. Kun myönsin, että olisin voinut kantaa vastuuta joissain asioissa paremmin tai kommunikoida itse asioita rakentavammin, katkeruuden tilalle tuli helpotus. On pakko olla myötätuntoinen itselleen ja antaa anteeksi, mikäli ei halua elää katkeruudessa kovin pitkään. Minäkin olen oppimatkalla, enkä ole täydellinen, niin kuin ei meistä kukaan ole. Ylpeys tunteena estää meitä usein kohtaamasta omaa vajaavuuttaan ja niin meinasi käydä myös minulla eron jälkeisessä ajassa. Minussahan ei mitään vikaa ole ja minua on kohdeltu huonosti, joten olen täysin oikeutettu olemaan katkera ja vihainen. Oikeastaan myrkytän sillä kaiken ympärilläni itseni mukaan lukien. Haluanko sitä vai elää kiitollisuudessa? Se on jokaisen oma valinta.
Miten sitten oikeasti päästää irti? Let go? Kaiken hyväksyntä on ehkä yksi avain, hyväksyn, että tunnen itseni katkeraksi ja vihaiseksi, tämäkin tunne menee ajan kanssa ohi. Hyväksyä molempien keskeneräisyys, hyväksyä, että elämä on yksi iso oppimatka, hyväksyä, että kaikki ihmiset eivät opi, eivätkä halua oppia. Loppujen lopuksi, jos luet tätä tekstiä, onko tälläinen ihminen sinua varten, joka ei suostu kasvamaan tässä hetkessä? Uskon, että mikäli luet tätä, haluat itse oppia ja oivaltaa, kuten minäkin.
Joskus ero voi sysätä liikkeelle valtavan muutoksen, sellaisen jota olisi toivonut jo suhteen aikana. Toinen saattaa opiskella, miettiä, pohtia, ja uudelleen arvioida toisen arvoa, kun vierellä ei ole enää se tuttu kumppani, jota saattoi pitää itsestäänselvyytenä. Toinen menee oma-aloitteisesti terapiaan. Nämähän ovat valtavan upeita asioita, joita ero on sysännyt liikkeelle. Joka tapauksessa me ollaan aina siellä, missä kasvu on taattu, niissä olosuhteissa ja niiden ihmisten kanssa. Yksin ollessakin voi oppia valtavasti suhteen aikaisista asioista ja kohdata ne opit, joita pitikin oppia jo suhteen aikana esimerkiksi kotitöistä, raha-asioista tai puhumisen tärkeydestä.
Katkeruus syö ihmistä sisältä. Näetkö ympärilläsi tai muistatko menneisyydestä jonkun ihmisen, joka on katkera ja ei voi hyvin? Se on vihaa, joka nakertaa ja lopulta pitkäaikaisesti jatkuessaan sairastuttaa meidän stressillä joko henkisesti tai fyysisesti. Ihminen ei voi hyvin, ei säteile hyvää energiaa, ei houkuttele uusia ihmisiä ympärilleen ja pahimmassa tapauksessa karkoittaa vanhatkin ihmiset viereltään. Elämän ei ole tarkoitus olla kärsimyslaaksossa tarpomista. Jos itsellä ei ole työkaluja irtipäästämiseen, niitä voi aina hankkia ulkopuolelta. Ja ajattelen, että pitää muistaa myötätuntoisuus, ihminen ei tietoisesti ja tahallaan ole katkera, vaan ei välttämättä osaa päästää irti. Myös itsestä tuntui, että jään katkeruuteen kiinni ja se on pelottava tunne. Aika auttaa ja selkeät rajanvedot esimerkiksi somen kanssa. Älä roiku sellaisessa, joka triggeröi sinua päivittäin. Tee sen sijaan asioita, jotka tuottaa hyvää oloa, pieniä arkisia omia juttuja. Jos et tiedä, mitä ne on, kokeile ja selvitä.
Mukavaa tutkimusmatkaa sulle ja mulle!