Kumppanit täydentävät toisiaan vai täydentävätkö sittenkään? Jos sinussa on rakkaudettomuuden aukko, voi toinen kaataa siihen roppakuapalla rakkautta, mutta mikään ei tule koskaan riittämään, olet kuin pohjaton kaivo. Kukaan muu ei omia lapsuudessa saatuja haavoja voi parantaa kuin sinä itse. Haava voi olla esimerkiksi se, että et saanut tarpeeksi huomiota tai yhdessäoloa, kehuja tai kannustusta. Siitä on voinut seurata uskomus, että et riitä, sinun tarpeilla ei ole merkitystä tai sinä et ole arvokas. Nämä haavat ja uskomukset sitten aktivoituu esimerkiksi parisuhteessa, suhteessa lähimpään ihmiseen, jonka kanssa voimme olla todella sitä mitä olemme. Ne asiat mitä vaille lapsuudessamme jäämme, siirrämme myöhemmin vaatimuksina parisuhteeseen. Riidan tullen on hyvä miettiä kaipaako huomiota, kosketusta, kannustusta, yhdessä tekemistä tai turvaa? Eräs viisas joskus sanoi, että mikäli kaksi ihmistä parisuhteessa eivät ole käsitelleet omia haavojaan, ovat he kuin kaksi lasta tappelemassa ja vaatimassa asioita, joita vaille he jäivät lapsina.
Et myöskään voi eheyttää toista hänen puolestaan. Ei vaikka äitinä, isänä, sisaruksena, lapsena, ystävänä tai kumppanina kuinka yrittäisit pelastaa ja tasoittaa toisen tietä. Saada se uskomaan kuinka ihana se onkaan ja kuinka paljon se ansaitsisi. Sen pitää itse ymmärtää se ja kokea se todeksi. Siksi en halua, että joku toinen täydentäisi minua. En halua sysätä ”täydennyskappaleelleni” vastuuta onnestani, sitä että vain hän saa minut kokonaiseksi. Ja vain siten, että hän tekee tätä, tuota ja kohta kysynkin kuuluisat ”miksi aina” ja ”mikset koskaan!?” Haluan olla itse kokonainen ja haluan seisoa kahdella omalla jalalla tukevasti, enkä tarvita esimerkiksi kumppania kyynärsauvaksi pysyäkseni pystyssä. En myöskään halua olla riippuvainen kumppanistani, sillä silloin suhde ei perustu vapauteen valita, vaan tarpeeseen. En halua suhdetta joka perustuu turvallisuuteen, sillä turvallinen egon valitsema polku on usein myös tylsä. Kun minulla on turvallinen olo itseni kanssa, voin valita sydämellä juuri sen mitä haluan. En tarvitse toista, vaan haluan hänet elämääni joka päivä uudestaan. Jos en ota vastuuta omista haavoistani ja sisäisen lapseni tarpeista (minä pienenä), tulisin aina vaatimaan lisää ja tarvitsemaan toista.
Millainen parisuhde on minulle hyväksi? Kuvailen mun unelmaparisuhdetta ”sielut säkenöi” lausahduksella. Tunnen parista heidän kipinän katseesta, kehonkielestä ja sanoista. Ja nämä parit ovat olleet yhdessä ehkä vasta hetken, osa vuosia tai vuosikymmeniä, joillakin on jo lapsia, toisilla ei. Uskon, että myös muilla ihmisillä on kyky nähdä tai aistia näitä pariskuntia. Omasta onnesta ja tilanteesta kertoo paljon se, onko oma ajatus heistä esimerkiksi VAU! vai ”ei tuo ole aitoa”. Koen, että itse säkenöin kun saan nauraa, pohtia syvällisiä ja tehdä yhdessä juttuja, sekä myös vapaasti toteuttaa omia juttujani ja toinen kannustaa mua täydellä sydämellä. Haluan myös pystyä suhteessa näyttämään kipukohtani ja sanomaan, että olen kesken, anteeksi, etten aina kykene sanomaan asioita rakentavasti. Toinen ymmärtää ja saan näyttää ihanien puolieni lisäksi myös ne ei-ihanat puolet, joista kuitenkin otan täyden vastuun itselleni, enkä siitä huolimatta kaada tunteitani toisen harteille, vaikka hän olisikin ymmärtäväinen. Otan vastuun tunteitteni lisäksi myös omasta onnestani ja kasvustani.
Miksi ihmiset valitsevat kumppanikseen itsensä vastakohdan? Joskus valitsemme kumppanimme heijastamaan meille niitä asioita, joita me itse haluaisimme olla. Kun mietin omaa unelmakumppanini piirteitä ja kiinnostuksen kohteita, halusin todellakin ne olevan samoja kuin itselläni. Minulle sopii suhde, jossa molemmat haluavat viettää aikaa yhdessä ja tehdä asioita yhdessä. Ei tarvitse tehdä kompromissejä tai miellyttää toista tekemällä jotain itselleen vastaista vain sen vuoksi, jotta saadaan yhteistä aikaa. Kun molemmat tykkää samoista asioista, tehdään ne jutut yhdessä innoissaan. Mutta sitä ennen on tehtävä tuttavuutta itsensä kanssa- mitkä olikaan niitä mun lempijuttuja?
Entä mitä haittaa on siitä, jos kumppani onkin samanlainen kuin itse? Kun jokin toisessa ärsyttää, tiedostan, että itsessä on juuri se sama ärsyttävä piirre (tästä olen saanut monet naurut itselleni tajuttuani asian). Eli se edessä oleva peilikuva on niin kirkas, että omat työstettävät jutut tärähtelee melkosta vauhtia pöytään sitä mukaa, kun on edellisen saanut käsiteltyä. Joku voi ajatella sen rankaksi ja sitä se välillä myös onkin. Askel askeleelta elämä kuitenkin helpottuu, tasoittuu ja muuttuu rakkaudellisemmaksi. Siitä on kyse kasvussa: jotta kaikesta tulisi helpompaa, asioihin osaa suhtautua, niitä ymmärtää jopa heti ja elämän täyttää ilo. Parisuhde on ihana ja turvallinen alusta käsitellä omia juttuja, jos siinä ei koko ajan aktivoidu raskaalla tavalla omat haavat. Toinen voi auttaa omassa kasvussa eteenpäin positiivisella tavalla. Riidat eivät ole riitoja, vaan loistavia tilanteita löytää omia kipukohtia ja kommunikoimalla ne ovat keskusteluja, joissa toinen tai molemmat pääsee kiinni siihen haavaansa, joka juuri aktivoitui. Vaatii työtä ja todellista myötätuntoa kysyä toiselta konfliktin keskellä, mikä sun tunne on nyt? Ja vaatii todellista egon äänestä irtipäästämistä ja sydämellä vastaamista, jotta voi sanoa oman todellisen tunteen toista syyllistämättä. Kaksi lasta tappelemassa vai kaksi aikuista kertomassa, mihin oikeasti sattuu, mikä kohta itsessä aktivoitu, miten tarvisi lohdutusta tai miksi juuri nyt olisi tärkeää kuulla kauniita sanoja? Jos kuitenkin molemmilla aktivoituu yhtä aikaa jokin kohta, jota ei kykene tunnistamaan tai puhumaan toiselle siitä, niin tuloksena on mykkäkoulu, huuto, olankohautus tai esimerkiksi toisen vähättely- kaikki tapoja reagoida tunteeseen, mutta kyvyttömyyttä käsitellä omaa tai toisen tunnetta. Ja koska toista emme voi koskaan muuttaa, ainoaksi keinoksi jää muuttaa itseään. Jos toinen ei herää tähän muutokseen sinussa, yritykseen tulla vastaan, on aika mietiskellä ketä sinä rakastat eniten ja kenet sinä pistät etusijalle.
Kyllä, rakkaus saa ihmisen säkenöimään. Sitä ennen on kuitenkin uskottava, että on juuri sen rakkauden arvoinen. Olet juuri sellaisessa suhteessa, kuin itse uskot ansaitsevasi. Mitä sinä todella uskot ansaitsevasi? Olen kaivellut kaikki ihanat puolet itsestäni ja tehnyt työtä kehoni eteen, jotta rakastaisin siitä joka kohtaa. Voin saada toiselta vain sen verran rakkautta, kuin itse rakastan itseäni. Lopulta toinen vain tukee tätä omaa rakkautta sanoilla ja teoilla. Uskon aidosti olevani ihana ihminen ja kun toinen kehuu, alan säkenöimään, koska uskon kehun olevan totta ja olen iloinen, että juuri hän huomasi minussa noin ihanan piirteen. Kiitän siitä, että hän huomasi ja sanoi kehun ääneen. Myös minun on helppo kehua häntä, koska todellakin haluan myös hänen säkenöivän täysillä. Sen lisäksi kehut lisää läheisyyttä!
Olen kiitollinen ihan jokaikinen päivä siitä, että olen uskaltanut tutustua itseeni, sisäiseen lapseeni, pelkoihini, uskomuksiini ja haavoihini. Harjoittelen edelleen näitä asioita päivittäin ja ihmettelen uteliaasti tilanteita, joissa aktivoituu jotain. Tämä tutkimusmatka taitaa kestää elämän läpi. Tänään tunnen itseni onnelliseksi ja rauhalliseksi naiseksi.