Kuvittele sinut itsesi alle 8-vuotiaana, olet saanut jo suurimman osan tämän elämän uskomuksistasi ja haavoistasi. Kasvat ja löydät ihmissuhteita elämään. Silti tämä lapsi, joka uskomuksineen kulkee aikuisen kehossa, on sisälläsi aina. Sisäinen lapsi, jota kuuntelemalla voi muokata uskomuksiaan ja parantaa haavansa, jotta ne ei aktivoidu jokaisessa ihmissuhteessa, joita elämässäsi on. Tämä sisäinen lapsesi tarvitsee huomioiduksi tulemista erityisesti lähimmissä suhteissa: suhteessa omiin vanhempiin (joskus myös toisinpäin eli suhteessa omiin lapsiin), suhteessa kumppaniin, ehkä suhteessa parhaaseen ystävään, eli kaikissa niissä suhteissa, jossa voit olla oma itsesi. Ja joskushan se oma itse on se kiukutteleva pikkulapsi, joka näyttäytyy vain kaikista lähimmille tyypeille.
Ne uskomukset ja tunteet, jotka ovat meissä vielä käsittelemättä, sisällä sokeina kohtina, ovat joka tapauksessa meidän energiaa. Sellaista energiaa, josta emme ole tietoisia. Tällä energialla vedämme sitten puoleemme samanlaista energiaa, ihmisiä jotka toimivat peilinä meille meidän sokeista kohdista. Ne kohdat haluavat eniten tulla huomioiduiksi ja ne haavat haluavat tulla parannetuiksi, jotta ne ei ohjaa meidän toimintaa tai tunteita ja elämästäsi tulisi kevyempää. Ihminen, joka ei ole käsitellyt haavojaan tai uskomuksiaan, saattaa toimia vihasta, surusta, kovuudesta tai katkeruudesta käsin. Ja sellainen elämä ei ole kevyttä, jos sisällä myllää kuormittavia tunteita.
Kun muistaa, että toinen ihminen on tullut vain peilinä näyttämään ja heijastamaan minulle minun sokeat kohtani, jotta minun elämästäni tulisi lopulta kevyempää, ei voi syyttää enää muita omasta epäonnestaan. Kun minua suhteessa ärsyttää tai suututtaa, minussa on juuri silloin aktivoitunut OMA haavani tai uskomukseni. Ja tässä tulee peiliinkatsomisen vaikeus. Jos suuttuu, syyttää, mököttää tai raivoaa toiselle, on juuri yrittänyt siirtää omaa kasvuaan pois itseltään toiselle. Muutu sinä, jotta minä olen onnellinen! Älä tee tuota ja tee näin, jotta minä olen tyytyväinen ja minua ei ärsyttäisi mikään! Muistutan, että sinä olet vetänyt puoleesi juuri oikeat tyypit opettamaan sulle ne kaikista tärkeimmät jutut. Se tyyppi sun edessäsi on siinä syystä. Ei sen vuoksi, että hän tekisi sinut onnelliseksi tai muuttuisi ja tekisi sen jälkeen sinut onnelliseksi, vaan sen vuoksi että sinä tulet tietoiseksi omista jutuistasi, jotta teet ITSE omasta elämästäsi kevyempää ja onnellisempaa. Hän heijastaa peilinä sulle omat juttusi, jotta voit päättää nakkaatko pallon hänelle syyttelyn muodossa vai otatko kopin ja alat katsomaan mikä juttu tämä oli ja miksi minussa heräsi tälläinen tunne jostain toisen tekemisistä?
Jos valitsee toisen syyttelyn, kaava pysyy samana. Toisen tekeminen ärsyttää, koska oma haavasi aktivoituu ihan jokaikinen kerta kun toinen siihen tökkää. Esimerkiksi jos toinen päättää asioista puolestasi, eikä kuuntele, kiukku sisälläni kasvaa ja tulee riita. Kyse on vain yksinkertaisesti siitä, että sisälläni oleva uskomus ”minun tarpeillani ei ole väliä” aktivoituu. Joskus asiat menevät suhteissa siihen pisteeseen, että joku juttu aktivoituu yhä enemmän ja enemmän, intensiteetti kasvaa etkä pysty enää kohtaamaan tuota tunnetta, joten on helpompi pistää välit poikki sellaisen tyypin kanssa, koska et ole valmis kohtaamaan omia juttujasi. Jos et edelleenkään kohtaa tuota haavaa tai uskomustasi sisälläsi, se on edelleen sokea kohta ja vetää edelleen samaa enerigiaa puoleesi. Tämän takia toistamme samoja kaavoja esimerkiksi parisuhteissa. ”Vaihtamalla ei parane” pitää siinä mielessä paikkaansa, että paranee vain siinä tapauksessa, jos olet itse katsonut peiliin. Muutoin vedät tyyppiä puoleensa, joka aktivoi sinussa edelleen samoja asioita.
Jos taas valitsen ottaa vastuun omasta kasvustani, se tarkoittaa, että kun mua alkaa ärsyttämään joku ihminen tai asia, yleensä ihminen, niin mietin miksi se mua ärsyttää. Mitä sellaista en voi sietää, mitä mussa juuri nyt herää? Mikä toisessa ärsyttää? Teen kaikkeni, jotta pääsen jyvälle, että mikä OMA juttuni on aktivoitunut, jotta voin päästää siitä irti ja se ei aktivoituisi yhä uudelleen ja uudelleen. Teen itselleni palveluksen. Joskus se jyvälle pääseminen vaatii, että tunnistan vain oman tunteen. Herääkö minussa viha (=rajojani tallotaan), syyllisyys (=pystynkö hyväksymään ja suhtautumaan tässäkin asiassa itseeni myötätuntoisesti?) tai kovuus (=miksi pelkään, että minua sattuu?). Käyn keskustelua itseni kanssa, sen pikku-Vilman kanssa, että mistä tunne on herännyt ja milloin se on aiemmin herännyt esimerkiksi kun olin lapsi? Kun tunnistaa selkeitä uskomuksia sisältä, voi kääntää ne toisin. ”Minun tarpeillani on väliä” ja ”minä ansaitsen tulla kuulluksi”. Ja sitten alan konkreettisesti tekemään asioita toisin, kun sisälläni on rajoittavat uskomukset korvattu paremmilla. Energiani on muuttunut ja alan vetämään tyyppejä puoleeni, jotka kunnioittavat tarpeitani ja tyyppejä, jotka kuulevat minua.
Suhteessa tälläinen vastuunotto tarkoittaa aina muutosta. Kun sinun energia muuttuu ja alat ottamaan vastuun omasta kasvustasi, on mahdollista, että toisenkin energia alkaa muuttumaan. Esimerkiksi riidan tullen sen sijaan, että syytät toista, alat kiukun tullen kääntämään katsetta sisälle ja pohtimaan ääneen, että nyt mussa kyllä herää kiukku ja se herää siitä kun minä joudun tekemään kaiken ja se tuntuu raskaalta ja tuntuu, että olen yksin kaikesta vastuussa ja kaipaan tukea ja huomioiduksi tulemista. (Tässä kohtaa on helppo ajatella sisäistä lastasi, mitä se kaipaisi, koska meille on opetettu että aikuinen ei saa tarvita mitään, mutta lapseen on paljon helpompi suhtautua myötätuntoisesti. Mitä se sinun sisällä oleva 8-vuotias kaipaisi?) Kun sun energia on muuttunut, sun puhe muuttuu ja toinen ei voi yksin riidellä, joten hänenkin on muutettava tapaansa. Jos näin ei käy, vain sinä muutut ja toinen jatkaa syyttelyä riidoissa, on teidän energianne erilaista ja se alkaa tökkimään. Se ei vedä enää puoleensa.
Vaikka ymmärrän kaiken tämän, käytäntö vaatii silti harjoittelua ja toistoja, jotta uusi tapa alkaa muodostua. Mun kumppani saattaa muistuttaa keskustelussa ”ei lähdetä nyt syyttämään minua tästä”, enkä ole itse vielä edes huomannut syyttävää äänensävyäni. Kun lähden syyttelyyn, riita leimahtaa ja siitä onkin sitten pitempi matka sisimpään kun ensin käydään taistelu kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, ego ei anna periksi ja toistellaan samoja argumentteja riidasta toiseen. ”Sinä aina” on minun kompastuskiveni, josta kuulen usein. Se tulee niin automaattisesti, etten edes tajua ennen kuin se on jo lipsahtanut ulos suustani! Ja joka kerta se tärähtää itselleni, että ahaa tämä on siis oikeasti tärkeä juttu sisälläni, kun lähden syyttämään toista tästä usein. Välillä vastuunotto omista jutuista väsyttää ja saattaa sanoa, että tämä kasvu on aivan perseestä enkä jaksa ottaa vastuuta omista tunteistani vaan tekee mieli oksentaa ne toiselle. Välillä käy niinkin, mutta mulle on tärkeää pyytää anteeksi, että syytin toista omista jutuistani tai että hyökkäsin kun minua sattui.
Mun omat ohjeet itselleni suhteideni tiukkoihin paikkoihin ovat:
- Mikä tunne nyt herää?
- Mistä se herää? Mitä toi toinen tekee sellasta, mikä mua ärsyttää?
- Puhunko toiselle nyt egolla (kova syyttelijä) vai sydämellä (lempeä, ratkaisua hakeva, ei syytä). Ego suojelee minua, jos se on pinnassa, miltä se yrittää mua suojella?
- Mitä minä tässä tilanteessa tarvisitsin eniten? Tarvitsenko esimerkiksi aikaa ja tilaa ajatella, jotta en nyt lipsauttele loukkauksia toiselle?
- Miten kerron toiselle tunteestani ilman että syytän häntä? Mieti, ennen kuin sanot, pääset helpommalla.
Kysy itseltäsi, millaista elämäsi olisi jos voisit suhtautua tämän hetken ärsyttäviin juttuihin neutraalisti? Millaista elämäsi olisi, jos ne jutut mitkä tällä hetkellä nostaa v-käyrää, ei sitä enää nostaisikaan tulevaisuudessa? Jos aidosti voisit elää kevyempää elämää itsesi ja läheistesi kanssa? Sun ei tarvitse painaa katkeruuksia syvälle sisimpääsi, vaan tuoda ne päivänvaloon ja päästää irti. Sä vapaudut ja sun energia vapautuu. Elämästä tulee kevyempää.