Tämä rajoittava uskomus sekoitetaan usein kiltteyteen. Oletko koskaan itse törmännyt seuraaviin tilanteisiin?
Olet tehnyt ystäväsi tai perheenjäsenesi eteen jotain omasta mielestä kilttiä ja ystävällistä, mutta kun tarvitset jotain itse, et saa sitä takaisin. Olet esimerkiksi auttanut ystävääsi muuttamaan, hän ei auta sinua muuttamaan. Olet kuunnellut ystävästi sydänsuruja, hän ei ole kiinnostunut sinun sydänsuruistasi. Olet järjestänyt ystävällesi aikaa, hän peruu teidän tapaamisen tai tekee oharit. Olet joustava ja ymmärrät häntä, hän voi näyttää arvostuksen, mutta mikään ei muutu. Olet käyttänyt aikaa, rahaa tai energiaasi johonkin, ja toinen ottaa kaiken vastaan, mutta et saa mitään takaisin. Et kuule välttämättä edes kiitosta.
Olet kumppanisi kanssa sopinut jotain, hän muuttaakin suunnitelmiaan, lähtee vaikka ystäviensä kanssa viettämään aikaa. Hän ei vietä kanssasi aikaa. Hän ei ole kiinnostunut sinun kuulumisista tai tunteistasi. Muut asia kiilaavat sinun eteesi, työt, harrastukset tai ystävät. Tai sinua petetään kerta toisensa jälkeen. Riidoissa sInä olet syyllinen asioihin. Tunnet olosi suhteessa yksinäiseksi.
Työsopimuksessasi lukee tietty viikkotuntimäärä työtunteja. Huomaat kuitenkin jääväsi ylitöihin, mikäli esimiehesi pyytää tai valittaa työtaakasta. Otat muidenkin hommia hoidettavaksi, kun huomaat että joku toinen on väsynyt. Asetat muut etusijalle ja ajattelet, että riittää kun rauha säilyy ja työt tulee tehtyä. Menet ehkä vähän kipeänä töihin. Välttelet konfikteja ja yhteenottoja viimeiseen asti.
Olen itse kokenut yllämainittuja tilanteita ystävyyssuhteissa, parisuhteessa, sekä työpaikalla. Mitä tästä ”ylikiltteydestä” seuraa? Ensin tulee ärtymys, tilanteiden toistuessa jälleen tämän uskomuksen intensiteetti kasvaa, jolloin ärtymyksen tilalle tulee viha. Ja koska viha kertoo meille rajoistamme ja pistää usein toimintaan, se ohjaa meidät pitämään kiinni siitä mikä meille on hyväksi ja irrottamaan siitä mikä meille ei ole hyväksi. Viha tulee kertomaan, että joku astui juuri rajojesi päälle. Usein vihan takana on myös suru. Jos painat vihan sisääsi, saat katkeruuden kulkemaan mukanasi puheessasi ja energiassasi. Paljon padottuja tunteita, joita saamme siitä, että yritämme olla avuliaita, ystävällisiä ja kilttejä. Miten tämä on mahdollista? Jos olet kiltti muille, etkö lopulta saisi myös itse kiltteyttä takaisin? Usein myös väsytämme itsemme, sillä samalla unohdamme täysin itsemme ja omat tarpeemme kun olemme kiireisiä pitämään muut tyytyväisinä.
Miten eroa on kiltteydellä ja muiden miellyttämisellä? Näen kiltteyden ottaa muut huomioon, antaa pyyteettömästi niin, ettet sisällytä palvelukseesi vastapalveluksen velkaa valmiiksi. Kiltteys on sitä, kun sinulla on voimavaroja auttaa muita uhraamatta itseäsi ja omia tarpeitasi. Miellyttäminen taas on sitä, että unohdat täysin tai osaksi itsesi ja haluat että ympärilläsi olevilla ihmisillä on hyvä olla. Uhriutuminen on muiden syyttämistä omasta tilanteesta, vastuun sysäämistä pois itseltään. Se on helpompaa, mutta ei luultavasti muuta tilannetta ainakaan toivomaasi suuntaan. On myös loogista olla muuttamatta itseään, jos pelkää konflikteja tai muutosta. Mieluummin mukautuu, pysyy tilanteessa, on syyllinen kuin ottaa riskin että asiat voisivat olla ”vieläkin pahemmin”. Voisi tulla ystävän menetys (jonka tilalle voit saada aitoja sinuja kunnioittavia ystäviä), voi tulla ero kumppanista (johon tilalle voit saada onnellisen ja rakastavan parisuhteen) tai voit menettää työpaikkasi (ja löytää sen jälkeen ehkä jotain mistä olit aina haaveillut). Mutta muutoksen pelko pitää meidät paikoillaan kiltteinä. Mitä jos kärsin tai menetän kaiken?
Kun paskaämpäri tulee täyteen, toteat itsellesi lopulta ”nyt riittää”. Uskomuksesi ”minun tunteilla ja tarpeilla ei ole merkitystä” on käynyt konkreettisesti toteen ja näet sen jokapäiväisessä elämässä kuinka kiltteyttäsi jopa käytetään hyväksi, että lopulta voit itse muuttaa uskomuksesi vastakohdaksi. ”Minun tunteilla ja tarpeilla todellakin on merkitystä” olen todennut itselleni ja aloittanut pienestä tai laittanut rytisemään kunnolla. Ystäviä on jäänyt, työpaikat ovat vaihtuneet, mutta muutoksen voi aloittaa myös pienesti. Kun joku kysyy minulta palvelusta tai kysymyksen liittyen omaan aikaani tai tekemiseeni, otan hetken ja mietin mitä todella tunnen ja tarvitsen. Tekisinkö tämän asian nyt toisen vai itseni takia? Valinnan hetkellä kysy itseltäsi mikä päätös olisi minulle paras päätös? Mikä päätös lisää juuri nyt minun hyvinvointiani?
Usein tälläinen ajattelu mielletään itsekkyydeksi ja itsekeskeisyydeksi. Miten itsensä etusijalle pistäminen voi olla myös muka muille hyväksi ja muiden huomiointia? Mieti ihmistä, joka jostain syystä voi huonosti, on väsynyt, kiukkuinen tai katkera. Hän valittaa jostain asiasta tai tilanteista perheelleen, ystävilleen ja kumppanilleen. Heitä on vaikka 3-10 henkilöä. He pohtivat huolestuneena tai ihmetellen keskenään tai kertovat omille kumppaneilleen tai perheenjäsenilleen tämän tyypin tilanteesta. Parhaassa tapauksessa tämän huonosti voivan ihmisen asioita on miettinyt vaikkapa 20-30 ihmistä. Mieti, mitä tapahtuu kun tämä kyseinen katkera, väsynyt tai kiukkuinen ihminen voikin todella hyvin? Hän loistaa rakastavaa energiaa ympärilleen, ja jälleen perheenjäsenet ja ystävät puhuvat ympärilleen kuinka heillä oli ihana kohtaaminen kyseisen ihmisen kanssa, joka on omassa voimassaan? Kun sinä voit hyvin, muutkin ympärilläsi voivat hyvin. Kun sinä teet itsellesi hyviä päätöksiä, ne ovat lähipiirillesikin hyviä päätöksiä.
Kun alat muuttumaan ja ottamaan omaa voimaasi takaisin, on ymmärrettävää että ympäristö reagoi jollakin tapaa. Se tyyppi, joka aina myöntyi tai teki sen mitä pyydettiin, sillä onkin yhtäkkiä oma tahto! Se tekeekin mitä se haluaa. Tälläinen muutos sinussa voi saada jonkun lähelläsi kiehumaan. Sinun tehtävänäsi ei ole kuitenkaan enää hänen hyvinvointisi vaan sinun omasi. Hän saattaa haastaa päätöstäsi eri tavoin, mutta sinä teet jälleen päätöksen, kenet asetat etusijalle. Et voi auttaa ketään muutakaan, jos et itse voi hyvin. Voi olla, että menetät tälläiset henkilöt elämästäsi, jotka eivät hyväksy päätöstäsi olla juuri sinä ja tehdä juuri itsellesi hyviä rakkaudentekoja, mutta onko hän silloin sinun ystävyyden tai kumppanuuden arvoinen? Mitä jos ympärilläsi olisikin ihmisiä, jotka ymmärtävät täysin sinun tahtosi kohdella itseäsi hyvin? He ymmärtävät kun sanot, ettet jaksa lähteä ulos tai haluat levätä. He ymmärtävät, jos et halua enää muuttaa suunnitelmiasi heidän takiaan. He ymmärtävät jos valitset mieluummin olla kumppanisi kanssa kaksin viikonlopun. He ymmärtävät kun vaihdat työpaikkaa ja sanot että ansaitset parempaa. Todellakin, he toteavat sinulle.
Uskaltaisitko jo tänään tehdä jotain, mikä lisäisi sinun omaa hyvinvointiasi? Uskallatko sanoa ei sellaisille jutuille, jotka eivät lisää hyvinvointiasi tänään eikä luultavasti tulevaisuudessakaan? Mistä tietää mikä on itselle hyväksi ja mikä ei? Voit järkeillä päälläsi vastauksia tunteja, viikkoja ja vuosia, sydän sanoo sinun hyvinvointia lisäävän vastauksen aina sadasosa sekunnissa ennen kuin järjen juupaseipäs-leikki on käynnistynyt. Sydämen ”kyllä” tuntuu kehossa lämpimältä ja laajenevalta, sydämen ”ei” voi tuntua kehossa esimerkiksi supistavalta ja puristavalta. Sydämen ääni on aina rauhallinen ”kyllä” tai ”ei”, se ei toimi suurten tunteiden ollessa päällä. Toivotan rohkeutta olla kiltti itsellesi, asettaa itsesi etusijalle ja kuunnella omia tarpeitasi tänään ja huomenna ehkäpä koko loppuelämäsi ajan <3